Parikkalan kirkko


Kirkkokatu 1, Parikkala

Parikkalan nykyinen kirkko rakennettiin vuosina 1813 - 1817 samalle paikalle, jolla jo kaksi edellistä kirkkoa oli ollut. Kirkon piirustukset oli laatinut silloinen valtionarkkitehti, italialaissyntyinen Carolo Bassi ja rakennustyöt suoritettiin rak.mest. Matti Salosen johdolla. Vuonna 1817 kirkko oli jo sellaisessa kunnossa, että siellä voitiin väliaikaisesti pitää jumalanpalveluksia.

Lopullisesti kirkko valmistui kuitenkin vasta v. 1840, jolloin se myös vihittiin tarkoitukseensa. Huomattavat korjaukset suoritettiin kirkossa vv. 1858- 1860 ja 1911, jolloin kirkkoon saatiin mm. lämmityslaitteet. Viimeksi kirkossa on suoritettu peruskorjaus ja entisöinti vv. 1970- 71. Tämän korjaussuunnitelman on laatinut arkkitehti Heikki Elomaa. Tällöin kirkossa suoritettiin sisä- ja ulkomaalaus ja siihen asennettiin sähkölämmitys. Vuoden 1911 korjauksessa välikatolta suljettu kupoli avattiin jälleen, sivulehterit kavennettiin aikaisempaan leveyteensä sekä kupolia kannattaneet kahdeksan pilaria poistettiin ja palattiin jälleen neljän pilarin kannatusjärjestelmään. Vanhojen valokuvien mukaan saarnatuolin yläpuolelle rakennettiin jälleen katos. Istumapaikkojen lukumäärä on kirkossa korjauksen jälkeen 1600.

Vuonna 1907 on kirkkoon hankittu Kangasalan urkutehtaalta 31-äänikertaiset urut. Myös niissä tehtiin v. 1971 huomattavia korjauksia. Alttaritaulun, joka esittää Kristuksen kirkastumista, on v. 1880 kirkkoon lahjoittanut Pietarissa asunut parikkalalainen nuohoojamestarin leski Anna Lindfors s. Tiainen. Taulun on maalannut Grevizevskij niminen venäläinen taiteilija (Katso alla oleva kuva). Kirkon uudet tekstiilit on suunnitellut parikkalalainen kuvaamataidon lehtori, taiteilija Armi Siitonen, ja ne on valmistettu kirkon läheisyydessä sijaitsevalla Kotiteollisuusasemalla.

Kellotapuli on rakennettu samanaikaisesti vv. 1813 -1817 valmistuneen kirkon kanssa. Suuremman kahdesta tapulin kirkonkellosta lahjoittivat talonpojat kiitollisuutensa osoitukseksi, kun kuninkaan kartanon, Koitsanlahden hovin, lähes maa- orjuutta merkinneet pakolliset päivätyöt v. 1858 heiltä vihdoin päättyivät.

 

 

Kuvia